Gaucho gaucho

Gaucho Gaucho on mustavalkoisena ja pitkälti staattisella kameralla kuvattu dokumentti Argentiinan pampalla elävien karjapaimenten, gauchojen arjesta. Perinteistä elämänmuotoaan modernissa maailmassa vaalivat latino-cowboyt nähdään sekä muistelemassa menneitä, harmittelemassa vasikoitaan taivaansinestä käsin verottavia kondorikotkia että kapinoimassa erästä nykyajan vitsausta, opinahjossa pakolliseksi määrätyn koulupuvun käyttöä vastaan. Osansa saavat myös näyttävät, villisti riuhtovien
hevosten selässä vedettävään rodeoon huipentuvat ratsastuskohtaukset. Virkistävästi gauchojen miljöö ei ole pelkästään miehinen temmellyskenttä, sillä eräässä pääosassa esiintyy traditionaalisen elinkeinon pariin hakeutunut Guada-tyttö.

The Last Racen (2018) ja Piemonten tryffelinmetsästäjien (2020) tavoin Sundancen elokuvajuhlilla ensi- iltansa saanut Gaucho Gaucho jatkaa ohjaajakaksikko Michael Dweckin ja Gregory Kershawin kiiteltyjen dokumenttielokuvien sarjaa. Parivaljakon verkkainen julkaisutahti selittyy sillä, että he elivät kuvaamansa yhteisön keskuudessa kaksi vuotta, integroituen tänä aikana niin hyvin ihmisten pariin, että nämä alkoivat
pitää elokuvantekijöitä osana perhettään. Hyvin hitaasti edennyt prosessi synnytti molemminpuolisen luottamuksen ja mahdollisti keskustelujen luonnollisten taltioimisen. Elokuva dokumentoikin eräänä päivänä menneisyyteen katoavaa elämäntapaa ja sitä harjoittavien ihmisten tarinoiden mosaiikkia autenttisimmillaan. Kameran eteen pääsevät niin vapauttaan ylistävä ja taipaleensa varrella gallonoittain viiniä kumonnut vanhus – joka toteaa, että eläisi toisen tilaisuuden saadessaan elämänsä täysin samalla tavalla – kuin gauchon elämäntyyliin vasta opetteleva pikkupoika.

Dweckin ja Kershawin itse kuvaama ja visuaalisesti kaunis elokuva ei jää jälkeen myöskään
audiopuolella, fantastisen ääniraidan pokattua Sundancessa kunniamainnan. Festivaaleilla dokumentin ensikertaa nähneet gauchot Tati ja Guada Gonza kertoivat näytöksen jälkeisessä Q&A-tilaisuudessa olleensa sekä liikuttuneita että onnellisia siitä, että saivat olla osa lopputulosta.

Teksti: Joonatan Nikkinen