Samurai Cop

Alkukuvana maistiainen tulevasta tuplanäytöksestä ja Jarno Mahlbergin ohjaama The Revenge of Shitters (2024, 12 min).

Samurai Cop on Michelin-tähden ravintolan suklaavanukasta aivokuolleesta toimintaelokuvasta mieltyneelle. Sitä voisi luonnehtia pyristelyksi pinnistellä Tappavan Aseen kaltaista buddykomediaa kasaan mikrobudjetilla, välttävillä elokuvanteon taidoilla ja järjettömällä pokalla.

Joe Marshall (Matt Hannon), jumalan armosta samuraikyttä, ja hänen hölösuu-kumppaninsa Frank Washington (Mark Frazer) tutkivat huume- ja väkivaltarikoksia. Eipä aikaakaan, kun ollaan jahtaamassa japanilaisgangstereita, joiden joukkoon on lyöttäytynyt myös bushido-koodia noudattava palkkatappaja (Robert Z’Dar).

Elokuvan ohjasi iranilaislähtöinen, Kalifornian Pasadenassa 1940-luvulla teatteritaidetta opiskellut Amir Shervan. Opiskelujen jälkeen hän muutti takaisin kotimaahansa, tehden paikallisesti pitkän, moninaisen sekä arvostetun uran. Lopulta Shervanin tahtotila gravitoi kohti yhdysvaltalaista Hollywood-toimintaelokuvaa. Samurai Copin ote on huoleton jopa siinä suhteessa, että kuvauslokaatioiksi kelpaa milloin erämaat, parkkipaikat ja metsät — toisinaan jopa saman kohtauksen sisällä. Letit liehuvat katanaa heiluttaessa ja kuvausaikataulut ovat levinneet siinä määrin, että ne vaihtuvat ajoittain seuraavassa kohtauksessa peruukeiksi samojen henkilöiden päässä. Dialogit ja repliikit ovat tasoa, jollaiseen yksikään uskottava elokuva ei ikinä sortuisi. Jotain selittänee, että elokuvaa on väitetysti purkitettu yhdellä otolla per kohtaus ja usein improvisoiden tai tarkoituksellisesti höntsäillen.

Samurai Copin kaltaisia elokuvia ei tietenkään katsota perinteiset laatuvaatimukset edellä, vaan lähinnä omituisia aivoituksia etsien. Sen yritykset kätkeä oma kömpelyys onnistuu yhtä hyvin kuin elokuvassa erään konnan pyrkimys piiloutua puun taakse virkavaltaa. Silkassa typerryttävyydessään Samurai Cop loistaa kuin kaunein timantti.

- Artturi Olavi Rostén & Juho Liukkonen 
Näytä vähemmän