Poljettu tähti

Saksan sosialistisen liittotasavallan ja Bulgarian yhteistuotantona tehty elokuva käsittelee mahdotonta aihetta. Voiko hyvä saksalainen olla hyvä ihminen? Bulgarian maaseudulle pienelle juna-asemalle, kauas sodan selän taakse komennettu natsisotilas herää horroksestaan, kun paikalle pysähtyy junallinen juutalaisia matkalla Auschwitziin. Hän tapaa naisen ja
heidän välilleen syntyy yhteys, joka ei kuitenkaan voi muuttaa mitään. Kysymykset ovat niin suuria ja raastavia, että helppojen vastausten tavuttamisen sijaan elokuva viskaa pallon katsojalle.

Tällainen monimielisyys oli liikaa hirmuvaltojen sensuuriviranomaisille. Poljetun tähden omintakeisuudesta ja ajattomuudesta kertonee se, että sen esittäminen kiellettiin niin Bulgariassa ja Neuvostoliitossa kuin Israelissakin siksi, että sen nähtiin edustavan abstraktia humanismia. Tuon sanaparin käyttämisen taideteoksen yhteydessä luulisi olevan kehu eikä
moite!

Elokuva pohjaa osin leireiltä karanneen käsikirjoittaja Angel Wagensteinin omiin kokemuksiin. Runollista kuvakerrontaa pursuavan teoksen ohjannut Konrad Wolf oli ristiriitainen tapaus, joka tinkimättömissä teoksissaan kritisoi sosialistista järjestelmään, mutta joka toisaalta oli vankkumaton puolueen mies ja DDR:n taideakatemian pitkäaikainen johtaja.