SEF: Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia

Teemu Nikin palkitusta viidennestä pitkästä elokuvasta Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia löytyy ohjaajan tavaramerkiksi muodostunutta mustanrujoa huumoria, mutta tällä kertaa säästeliäästi annosteltuna. Kaunis mutta julma elokuva kutsuu katsojansa ei vain näkemään vaan myös kokemaan.

Jaakko (Petri Poikolainen) on filmihullu leffanörtti, joka ei enää pysty katsomaan elokuvia. Jaakko sairastaa MS-tautia, joka on vienyt häneltä näön ja sitonut pyörätuoliin. Elämänpiiri on kaventunut traagisesti.

Vanhanaikaisesta opettavaisesta valistuselokuvasta ei lainkaan ole kyse, mutta kuin varkain Sokea mies onnistuu avaamaan katsojansa silmiä vammaisten elämälle ja oikeuksille. Iloa Jaakon yksitoikkoisiin päiviin tuo etätyttöystävä Sirpa (Marjaana Maijala), jonka mies on tavannut somessa. Nainen sairastaa syöpää. Päivänä muutamana Jaakko päättää matkustaa Tampereelta Hämeenlinnaan Sirpan luo. Miten matka onnistuu?

Sokea mies on elokuva, jossa muoto ja sisältö kättelevät kouriintuntuvasti. Harkittu audiovisuaalinen kokonaisuus pakottaa katsojan sokean ja liikuntakyvyttömän päähenkilön kokemukseen ympäröivästä maailmasta. Kokeellinen kuvailmaisu tunkee katsomoon, käy päälle, panee toivomaan kuvan terävöitymistä.

Katsoja kutsutaan kokemaan konkreettisesti samaa kuin päähenkilö, sitä miltä tuntuu turhautua ja tuntea itsensä voimattomaksi. Sokea mies taiteilee sairauskertomuksen, rakkauselokuvan ja väkivaltajännärin leikkauspisteessä, jollainen tuntuu lähtökohtaisesti aivan epätodennäköiseltä. Mahdottomalta vaikuttavasta yhtälöstä on syntynyt yllättäen mahdottoman hieno elokuva. (PV)