Yes

Israel lokakuun 7. päivän jälkeen. Epävarma jazzmuusikko Y. ja hänen tanssijavaimonsa Jasmine antavat taiteensa, sielunsa ja ruumiinsa niille, jotka maksavat eniten, tuoden iloa ja lohtua veriselle maalleen. He päättävät sanoa "YES" kaikelle – alistua täydellisesti. Y:ltä tilataan uusi hurmahenkinen Israelin kansallislaulu, joka juhlistaa "voittoa" sodan keskellä. Ohjaaja Nadav Lapidin (s. 1975 Tel Avivissa, asuu Pariisissa) elokuvat ovat vahvasti kriittisiä Israelin nationalismia, identiteettiä ja valtaa kohtaan. Synonyms (2019) voitti Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun. Ahed’s Knee (2021) sai Cannesin elokuvajuhlien juryn palkinnon. 

Lapidin uusi elokuva kertoo jeesmiehistä – kumartelusta vallan, eliitin ja nationalismin edessä. Kuinka sekä tavalliset ihmiset että taiteilijat valitsevat alistumisen vastarinnan sijaan. YES kurottaa mukavuusrajojen yli ja provosoi absurdilla huumorilla sekä oikeistoa että vasemmistoa. Lapid on toivonut elokuvansa "ravistelevan ihmisten sieluja". Se ei kerro ainoastaan Israelista, vaan globaalista taipumuksesta kohti mauttomuutta ja nationalismia – maailmasta, jossa taide, tunteet ja kyseenalaistaminen syrjäytetään vallan ja rahan hyväksi. 

Maailman vaikutusvaltaisin elokuvalehti Cahiers du cinéma valitsi YESIN vuoden kolmanneksi parhaaksi elokuvaksi. 

”Polttava ja rohkea” THE GUARDIAN 

”Maksimalistinen satiiri” VARIETY 

”The Zone of Interest ilman puutarhamuuria” INDIEWIRE

”Next level” THE HOLLYWOOD REPORTER 

”Todiste ettei taide ole täysin turhaa” NEW YORK MAGAZINE