Talven valoa

Miksi Jumala on hiljaa? Miksi maailmassa on kärsimystä? Miten herättää toivo masentuneessa, jos omat siivet ovat murtuneet? 

Ruotsalaisen ohjaajamestari Ingmar Bergmanin ehkä bergmanilaisimmassa teoksessa pysähdytään kovien peruskysymysten äärelle talvisen auringon lakaistessa kivikirkon lattiaa. 

Talven valoa -elokuva (1963) on Bergmanin uralla selkeä vedenjakaja, siksikin että Jumalaa kaipaava papinpoika kertoo lopettaneensa rukoilemisen elokuvan kuvausten aikaan. Kuin kuvastimessa (1961) aloitti Bergmanin vavahduttavan Jumalan hiljaisuutta käsittelevän elokuvatrilogian, jonka Talven valoa huipentaa. 

Elokuvan vaikutusvaltaakaan ei sovi vähätellä: sille ovat velkaa sekä monet eksistentialistisen elokuvan helmet kuin vielä viime vuosienkin pappiskuvaukset, kuten esimerkiksi Paul Schraderin ohjaama First Reformed (2017). 

Kyseinen elokuva päättää Turun Kino Killan epävirallisen Bergman-viikon. Teoksen alustaa Bergmanista kirjoittanut ja monia hänen elokuviaan alustanut pappi ja filmihullu Niilo Rantala, jonka viimeisessä kiitellyssä esseekokoelmassa Kunnia niille, jotka polttavat itsensä (ntamo, 2026) keskitytään yhden esseen verran Bergmanin käsityksiin kuolemisesta. Kirjaa voi ostaa näytöksen yhteydessä hintaan 25€.