Father Mother Sister Brother

Koillis-Yhdysvaltojen syrjäseuduilla, jossain New Jerseyn tienoilla sisko ja veli huristelevat tervehtimään hiipparimaista ja yksin elävää isäänsä. Toisella puolen maailmaa Dublinissa sisaruspari saapuu tapaamaan kirjailijaäitiään lähiötaloon. Pariisissa samassa kohdusta veistetty kaksikko puolestaan käy läpi vanhempiensa huoneistossa näiden kuolinpesää. Dialogin virratessa raottuu kärpäsenä katossa olevalle katsojalle välähdyksiä hahmojen todellisista ajatuksista läheisistään ja vilahduksia näiden salailun alle verhotuista elämistä kulissien välistä.

Musiikkiin ja kirjoittamiseen keskittyneen Jim Jarmuschin ensimmäinen elokuva sitten zombiesatiirin The Dead Don’t Dien (2019) rullalautailee ohjaajalle tutuilla urilla, tuoden esimerkiksi erinäisiltä kuviltaan ajoittain vahvasti mieleen tämän kahdenkymmenen vuoden takaisen komedian Kahvia ja tupakkaa. Myös Jarmuschin kuopus luottaa kyseisen elokuvan tavoin episodirakenteeseen sikäli irrallisten, mutta tematiikaltaan yhteneväisten tarinoiden osalta. Jatkumoa luodaan myös kuvilla elämän vauhdissa hidastetusti osasta toiseen puikkelehtivista skeittaajista. Jaksot on ryhmitelty elokuvan nimen mukaisesti: ensimmäisen keskiössä on isä, toisessa äiti ja ympyrän sulkevassa tarinassa puolestaan sisarukset.

Jarmuschin itsensäkin yllätykseksi Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella leijonalla huomioitu Father Mother Sister Brother on hidastempoinen, lyhyiden, arkisten välähdystensä kautta vastapainon toiminnantäytteisille efektispektaakkeleille tarjoava teos, jossa on tilaa niin ilolle kuin melankolialle. Lakonisen filmin pääosissa nähdään muiden muassa Tom Waitsin ja Cate Blanchett.

Teksti: Joonatan Nikkinen