Keskipäivän aave

Tuskin Richard Linklaterin Nouvelle Vaguen ja sen taustalla olevan, Killassa alkukeväästä nähdyn Viimeiseen hengenvetoon -klassikon nostattama pöly on ehtinyt laskeutua, kun Turun aluesarjojen esitetyin ohjaaja, Jean-Luc Godard jälleen palaa valkokankaallemme. Alberto Moravian Keskipäivän aave -romaanista hyvin vapaalla kädellä soveltaen adaptoitu Sen täytyi tapahtua on paitsi temaattinen askel kohti hiljalleen lämpeneviä ilmoja, samalla muistotilaisuus joulukuun 28. päivä ajasta ikuisuuteen siirtyneen kaanonin pohjantähden, Brigitte Bardotin kunniaksi.

Michel Piccolin tulkitsema kirjailija Paul Javal saapuu vaimonsa Camillen (Bardot) kanssa keskelle Italiassa käynnissä olevaa elokuvatuotantoa. Kahteen päivään, Ikuisessa kaupungissa tapahtuvaan kuvauksiin valmistautumiseen ja lokaatiolla rullaavien kameroiden keskelle, sovitettu tarina kuvaa avioparin hajoamispisteessä olevan liiton saumoistaan tihkuvaa halveksuntaa, siinä missä elokuvateollisuudeksi kutsutun lihamyllyn jauhamista ja yksittäisen taiteilijan kapinaa tuota koneistoa vastaan. Taustalla harhailee ennen Hitlerin valtaannousua suurimmat teoksensa Saksassa ohjannut Fritz Lang niin ikään omana itsenään, filmaamassa sovitusta Homeroksen Odysseiasta, apulaisohjaajanaan Godard itse.

”Elokuva antaa meille toiveitamme vastaavan korviketodellisuuden”, kuten Godard elokuvassa kriitikko André Bazinia siteeraa. Tuottajamoguli Carlo Pontin käynnistämä tilaustyö on ranskalaisen uuden aallon
legendan yritys tehdä viihteestä omalaatuista taidettaan, satirisoiden hanketta aina tuottajan vaatimasta Bardotin alastonkohtauksesta alkaen. Caprin saaren auringon paahtamat maisemat ja turkoosina säteilevä meri vievät mielen jo meilläkin horisontissa siintävään suveen.

Teksti: Joonatan Nikkinen