Saapasrasvaa

KUVIn aluesarja tekee paluun kevään mittaisen tauon jälkeen!

Syyssarja 2026 starttaa minä muunakaan päivänä kuin Kino Killan 2-vuotissyntymäpäivänä 28.9. ja jatkuu marraskuun viimeiselle viikolle.

Maanantaisin klo 19:30 ajetaan arkiston aarteita 35mm filmiltä, liput 9/5€. Lämpimästi tervetuloa!

Tutustu KUVIin ja aluesarjoihin täältä: https://kavi.fi/elokuva-arkisto-myos-verkossa/aluesarjat/

Vittorio de Sican italialainen neorealismin klassikko Sciuscia - viattomat (Sciuscià, 1946) on väistämätön vertauskohta lähes kymmenen vuotta myöhemmin tehdylle intialaiselokuvalle. Arkinen aihe – kenkien kiillottaminen - avaa molemmissa tien väkevään draamaan ja vallitsevan todellisuuden tarkasteluun.

 Saapasrasvan ja Sciusciàn päähenkilöt ovat lapsia, jotka yrittävät parhaansa mukaan tulla toimeen ankarissa oloissa. 10 vuotias Bhola ja hänen seitsemänvuotias siskonsa Belu asuvat pahansuovan tätinsä slummihökkelissä. Orpolasten majapaikan ehtona on menestyksekäs kerjääminen Bombayn kaduilla. Heidän ainoa ystävänsä on trokaava yksijalkainen naapuri John, joka kehottaa heitä lopettamaan kerjäämisen ja yrittämään kengänkiillottajan ammattia. Kaidalla ja kunniallisella tiellä on kuitenkin monia vastoinkäymisiä. 

Lasten valitseminen elokuvien päähenkilöiksi luo tarinaan dramaattista koskettavuutta, jota Saapasrasvassa korostaa intialaiseen tapaan tunteisiin vetoava musiikki.

Sciuscià tehtiin Italiassa heti sodan päätymisen jälkeen. Maa oli raunioina niin fyysisesti kuin henkisestikin. de Sican lapset voidaan nähdä ulkoisten voimien puristuksesta irti pyristelevinä hahmoina, jotka edustavat Italian kansaa. Heidän intialaiset vastineensa Saapasrasvassa ovat samankaltaisessa tilanteessa. Lähes toivottomassa tilanteessa olevat lapset nousevat vähitellen kohtalonsa herroiksi. Kuten elokuvan tunnuslaulu Nanhe mune bachche kertoo, lapset voivat kontrolloida omaa elämäänsä. He vertautuvat helposti nuoren valtion, muutamaa vuotta aikaisemmin Iso Britanniasta itsenäistyneen Intian lapsuudenaikaan ja kasvukipuihin.

Saapasrasvan ohjasi Prakash Aurora, mutta elokuvan taustalla vaikutti vahvasti tuottaja Raj Kapoor (1924–1988), jonka väitetään viimeistelleen elokuvan lopullista levitysversiota rankalla kädellä. Kapoor oli aikakauden suurimpia näyttelijätähtiä. Hän oli aloittanut elokuvauransa jo lapsena klaffipoikana Bombayn elokuvastudioilla. Näyttelijänä Kapoor erikoistui kepeisiin komedioihin, joiden myötä hän on saanut lisänimen "Intian Charles Chaplin". Sodan jälkeen Kapoor perusti oman tuotantoyhtiönsä R.K. Filmsin, jolle hän rohkaisi assistenttejaan, mm. Prakash Aroraa, ohjaamaan omia elokuviaan. Tuottajana Kapoor pyrki suuntautumaan viihde elokuvista ajankohtaisiin aiheisiin ja sosiaalisen realismin kuvaukseen. Hänen innoittajanaan oli maineikas vasemmistolainen käsikirjoittaja-ohjaaja K. A. Abbas, jonka kanssa hän tiiviissä yhteistyössä. 

Cannesin elokuvafestivaaleilla huomiota herättänyt Saapasrasva oli uuden sosiaalisesti kantaaottavan intialaisen elokuvan keskeisiä teoksia. Kapoor itse vilahtaa elokuvassa nukkuvana junamatkustajana.

Länsimaisessa levityksessä olevat kopiot elokuvasta ovat huomattavasti originaalipituutta 149 minuuttia lyhyempiä.

– Howard Thompson, New York Times, 18.8.1958 ja muiden lähteiden mukaan Pasi
Nyyssönen 21.9.2006.