KAVI: Kansakunnan synty

KAVI:n (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) Turun aluesarjan syyskausi napsauttaa jälleen Kino Killan 35-milliset projektorit hurisemaan! Näytökset ovat tuttuun tapaan maanantaisin klo 19:30 ja niitä on yhteensä 12, syyskuisesta syyspäiväntasauksesta joulukuiseen Sibeliuksen päivään. Liput ovat 8€/kpl ja lapset 5€/kpl.

Nyt jos koskaan kannattaa tulla nauttimaan klassikoista ja filminäytöksistä, sillä KAVI:n aluesarja jää keväällä määrittämättömälle tauolle. 

Lisää KAVIn aluesarjoista voit lukea painamalla TÄSTÄ.

Kansakunnan synty sai ensiesityksensä 3.3.1915. Kolmen tunnin mittaisena ja kaikissa muissakin suhteissa se oli jättiläinen elokuvan kahden siihenastisen vuosikymmenen rinnalla. Teos maksoi 100.000 dollaria ja tuotti muutamassa vuodessa 18 miljoonaa, jotka Griffith jo seuraavana vuonna upotti uuteen mammuttiinsa Suvaitsemattomuus. Ehdottomat vertailuperusteet ovat vaikeasti täsmennettävissä rahan arvon muuttumisen vuoksi, mutta saattaa olla, että Kansakunnan synty on yhä – Tuulen viemästä ja viimeisen vuosikymmenen aikana tieteellisen taitavasti markkinoidusta menestyselokuvista huolimatta – kaikkien aikojen menestyksekkäin ja katsotuin elokuva.

Eepoksen etualalla on kaksi perhettä: Cameronit etelästä ja Stonemanit pohjoisesta. Perheen nuoret vakuuttavat alussa pikaisen tapaamisen tarpeellisuutta: se tapahtuu odottamattomissa puitteissa. Sisällissota puhkeaa ja nuoret kaatuvat vierekkäin sotakentälle. Yksi Cameronin pojista kihlautuu Stonemanin tyttären kanssa – Stoneman on pohjoisen edustajana rotuerottelua vastaan, Cameron taas etelän (ja Griffithin näkökantojen) edustajana katsoo sen välttämättömäksi ja osallistuu Ku Klux Klanin perustamiseen. Elokuvan puolivälissä perustetut Amerikan Yhdysvallat vakiintuvat
loppumetreillä toiveikkaasti rotuerottelun paratiisiksi.

Esitykseni on karkeistettu, mutta sikäli oikeutetusti, että Kansakunnan synty on lietsonut vastalauseita ja rasismia enemmän kuin luultavasti mikään muu elokuva. Koskaan ei myöskään ole dramatisoitu yhtä voimakkaasti ja läpinäkyvästi amerikkalaisten seksuaalisia pelkoja, käsitystä mustista miehistä neitseellisten valkoisten naisten kalleinta aarretta kärkkyvinä petoina. Tehokas on myös äärimmäisen yksinkertaistettu näkemys pohjoisvaltiolaisista ”kylminä”, epäinhimillisinä, laskelmallisina ja politikoivina, etelävaltiolaisista ”lämpiminä”, inhimillisinä, syvästi tuntevina ihmisinä. Griffithin henkilökohtaista rehellisyyttä emme voi epäillä, sillä hän välitti juurtuneimpia näkemyksiään ja ennakkoluulojaan.
– Peter von Baghin Elokuvan historiasta (1975)

GRIFFITH, HISTORIA JA RASISMI

Kansakunnan synty viittaa useassa kohdassa historian dokumentteihin. Se vaikenee kuitenkin orjuuden olosuhteista ja kääntää sekä seksuaalisen hyväksikäytön että rotujen välisen väkivallan todellisuuden vastakohdakseen. Etelävaltioiden neljä miljoonaa orjaa elivät oloissa, joissa tehtiin 16- tuntisia työpäiviä orjapiiskureiden johdolla. Orjilta puuttuivat kansalaisoikeudet ja oikeus koulutukseen. Koska heidän perhesuhteillaan ei ollut lain voimaa, perheitä oli helppo hajottaa, ja valkoiset isännät käyttivät orjia seksuaalisesti hyväkseen. Kansakunnan synty antaa rotuvihaa lietsoviin karikatyyreihin perustuvan kuvan sisällissodan jälkeisestä jälleenrakennuksesta. Se käyttää republikaaneista heidän vastustajiensa termejä ”carpetbagger” ja ”scalawag”. Toisin kuin elokuvassa kerrotaan, sisällissodan jälkeinen väkivalta kohdistui lähinnä mustiin, joita joutui lynkkausten ja verilöylyjen uhreiksi. 1866 syntyneen Ku Klux Klanin toiminnan painopiste kohdistui huomattaviin republikaaneihin, sekä mustiin että valkoisiin, ja se syyllistyi raakaan väkivaltaan, kuten murhiin ja ruoskimisiin. Vuosina 1870-1871 säädettyjen lakien turvin Ku Klux Klan kriminalisoitiin, mutta syvään etelään ”valkoinen terrori” jätti pitkäaikaisen jäljen. Vaikka orjuus lakkautettiin 1866, avoin rotusyrjintä jatkui vielä lähes 100 vuotta, ja mustien poliittisia ja muita oikeuksia mitätöitiin säädöksin, jotka kumottiin lopullisesti vasta kansalaisoikeusliikkeiden 1960-luvulla. Mustiin kohdistuvat lynkkaukset ja muu väkivalta olivat myös yhä etelävaltioiden todellisuutta.

Griffith ei elokuvaa suunnitellessaan eikä myöhemminkään käsittänyt tarinan loukkaavuutta. Tapahtumien kuvaus oli suhteellisen lähellä ajan historiankirjoituksen valtavirtaa. Kansakunnan synnyssä Griffithillä oli sokea piste, mutta yleensä hän oli rajat ylittävän rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolestapuhuja. Hänen seuraavan elokuvansa Suvaitsemattomuus (1916) motto oli:

“Tulemme näkemään miten ihmismieltä on kaikkina aikakausina hallinnut suvaitsemattomuus, tuo luonteemme ominaisuus, joka saa meidät vihaamaan kaikkia jotka eivät suostu uskomaan samoin kuin me itse.”

Katkenneita kukkasia (1919) on kiinalaisen miehen ja valkoisen naisen rakkaustarina.
Viimeisen suuren elokuvansa Abraham Lincoln (1930) Griffith omisti orjuuden lakkauttajalle.
(Lisäaineisto AA 24.3.2002)

Elokuvasta esitetään Suomi-Filmin 25.9.1964 uusintaensi-iltaan tuoma ääniversio, jonka kesto on noin kaksi tuntia.