KAVI: Verinen viikonloppu

KAVI:n (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) Turun aluesarjan syyskausi napsauttaa jälleen Kino Killan 35-milliset projektorit hurisemaan! Näytökset ovat tuttuun tapaan maanantaisin klo 19:30 ja niitä on yhteensä 12, syyskuisesta syyspäiväntasauksesta joulukuiseen Sibeliuksen päivään. Liput ovat 8€/kpl ja lapset 5€/kpl.

Nyt jos koskaan kannattaa tulla nauttimaan klassikoista ja filminäytöksistä, sillä KAVI:n aluesarja jää keväällä määrittämättömälle tauolle. 

Lisää KAVIn aluesarjoista voit lukea painamalla TÄSTÄ.

Veristä viikonloppua pidetään yleisesti yhtenä Cormanin freudilaisimmista elokuvista, koska sitä hallitsee täydellisesti Susan Cabotin paholaismainen seksiäitihahmo Flo. Elokuvan nimittäminen ”freudilaiseksi” ei oikeastaan sano vielä paljon mitään, koska elokuvan voima ei liity niinkään sen tökerön yksinkertaistettuun Freud-tulkintaan kuin tapaan, jolla tuo aineisto on syövytetty”B”-gangsterielokuvan kliseisiin. Freudilaisten viitteiden etsintäprosessi on kiinnostavampaa kuin viitteet
itse.

Olosuhteilla, joissa Verinen viikonloppu valmistettiin, on paljonkin merkitystä sen saamalle hahmolle. Tarkoitus oli käyttää hyväksi 1950-luvun gangsterielokuva-aallon menestystä teini-ikäisten suosimissa drive-in -elokuvateattereissa. Mitättömän pieni budjetti pakotti valitsemaan halpoja näyttelijöitä, ja vaikka teos kuvattiin scopena, filmi oli mustavalkoinen. Hysterian ainekset olivat koossa. Aivan kuin julistaakseen sitä, miten mielellään hän on valmis omaksumaan lajin kliseet Corman aloittaa elokuvan nopealla arkkityyppisten tilanteiden sarjalla: hermostunut jengi ryöstää
pankin, pakenee nopealla autolla ja hylkää sen, Kelly kohtaa tyttöystävänsä, joudutaan poliisin tiesulkuun, päästään eroon syntipukista.

Flo näyttää aluksi mielistelevältä gangsteriheilalta. Tämä stereotyyppi on kuitenkin vain lähtökohta kehittelylle, jossa Flo paljastuu todella pelottavaksi hahmoksi. Vähitellen alkaa näyttää siltä, että Flon seksuaalinen vetovoima pitää koko jengiä koossa. Flo on seksiäitihahmo, joka sekä hellii Kellyä että torjuu tämän; hän kohtelee tätä kuin pikkulasta. Hänen kykynsä hallita miesta viittaa siihen, että mies
on impotentti, mitä aavistusta korostaa kohtaus, jossa Kelly kokoaa hellästi konekiväärinsä naisen silmien edessä. ”You’re my Machine-Gun Kelly”, kehrää Flo alentuvan epäaidolla äänellä. Lopussa Flo on Kellyn korvikeäiti. ”I made you”, hän kirkuu. Flo on luonut Kellyn samalla tavoin kuin rouva Macbeth loi Macbethin. Gangsteriheilan todellisen luonteen paljastuessa Kellyn elämä muuttuu
helvetiksi. Saadakseen hellyyttä hänen on mentävä ulos ja kohdattava kuolemanpelkonsa. Hän on olemassa vain vauvana vaativan äitihahmon rinnoilla. Verisen viikonlopun universumia hallitsee biologinen välttämättömyys. Se on maailma, jossa Aida hallitsee täydellisesti. Tämä hirvittävä maailma on gangsterielokuvissa aina jollakin tasolla läsnä; Corman tekee sen näkyväksi kärjistämällä genren konventiot äärimmilleen.

Verisen viikonlopun kuvatyyli on yhtä rähjäistä kuin sen esittämä maailma. Halvat, räikeät kamera-ajot lomittuvat karkeisiin kuvatehosteisiin, sellaisiin kuin verilöylyjaksoa hallitseva heiluva valo. Lavasteetkin ovat niin halpoja, että pankkiryöstöjaksossa ei ollut varaa rakentaa pankin sisätiloja. Tämä on nuhjuisten hotellien, hylättyjen huoltoasemien ja hämärien baarien maailmaa. Näyttelijäntyö
toimii sarjakuvamaisella tasolla. Bronson ja Susan Cabot luovat arkkityyppejä, jotka vaikuttaisivat toivottoman kömpelöiltä missä tahansa muussa yhteydessä. 

Verinen viikonloppu esittelee kaksiulotteisen maailman, jossa hysteria kuljettaa kaikkea muuta mukanaan. Massakulttuuri, jonka piirissä Corman harjoittaa liiketoimintaansa, kiehtoo häntä ilmeisen vilpittömästi. Hän on omalla
alueellaan kuin popmaalari. Liukuhihnatuotannon puitteissan hän onnistuu säilyttämään esteettisen visionsa. Samoin kuin Lichtensteinin ja Rosenquistin maalaukset määrittelevät uudelleen suhteemme mainontaan ja pakkaussuunnitteluun, samoin Cormanin elokuvat määrittelevät uudelleen kaupallisen elokuvan halvimpien muotojen arvon.

– David Willin mukaan (teoksesta Paul Willemen, David Pirie, David Will, Lynda Myles, toim.,
Roger Corman. The Millennic Vision, Edinburgh Film Festival 1970 in association with Cinema
magazine) AA 1991