Messiah of Evil

Unenomaisen kauhun harvinainen mestariteos.On vaikea kuvitella toista 1970-luvun kauhuelokuvaa, joka onnistuu yhtä hallitusti liikkumaan psykedeliaa huokuvan art-housen ja kosmisen kauhun välimaastossa kuin Willard Huyckin ja Gloria Katzin yhteisohjaus Messiah of Evil.

Unenomaisessa todellisuudessa leijuva mestariteos on jotain, mitä voisi syntyä vain, jos Jean Rollin, Lovecraft ja Antonioni palaisivat yhdessä kuolleista ja päättäisivät kuvata Kaliforniassa yhteistyönä maailmanlopun. Nyt ei ole kyse mistään Carpenterin kliinisestä jännitteestä tai Argenton oikukkaasta sävyhysteriasta, vaan amerikkalaisen irrationaalisen kauhun tunteen sydänjuurista.

Messiah of Evil on aivoihin porautuva ja mielen sopukoihin syöpyvä audiovisuaalinen kokemus – huolellisesti rakennettu visuaalinen labyrintti, jossa yö ei ole vain vuorokaudenaika, vaan eksistentiaalinen tila. Kadonutta isäänsä etsivä Arletty joutuu kiipeliin Point Dunen rannikkokaupungissa, kun sen asukkaat alkavat käydä uhkaavaksi. Samalla hän sotkeutuu omituiseen sairauteen, jonka juuret juontavat kauas merten taa. Hän kulkee aavemaisen pikkukaupungin halki kuin runollinen aave, jokaisen kuva ollen kyllästetty kauniilla, levottomuutta herättävällä epäluonnollisuudella. Point Dunessa, neonvalon väristessä kuolemanharmaan huoltoaseman katoksessa, ihmiset puhuvat kuin unessa ja kuolema hiipii luoksesi hitaasti.

Visuaalisesti henkeäsalpaavan elokuvan kerronta ei kumartele konventionaalisen dramaturgian suuntaan, eikä sen tarvitsekaan – Messiah of Evil ei pyri ”kertomaan tarinaa” vaan virittämään katsojan johonkin syvempään, vaikeammin määriteltävään taajuuteen. Elokuvan hitaasti etenevä, huolella rytmitetty rakenne kannattelee tunnelmaa, joka hiipii ihon alle tavalla, johon vain harvat teokset kykenevät. Messiah of Evil on elokuvallista hypnoosia. Syvät varjot, pimeys ja kuvauslokaatioiden seinillä olevat käsittämättömät taideteokset muodostavat maailman, joka on samaan aikaan kiehtova ja uhkaava.

Messiah of Evil on eittämättä yksi 1970-luvun tärkeimmistä ja hienostuneimmista kauhuelokuvista. Se on teos, joka haastaa katsojan astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja katsomaan, kuinka todellisuus alkaa repeillä saumakohdistaan. Se ei huuda, se kuiskaa – mutta ne kuiskaukset kaikuvat pitkään elokuvan päättymisen jälkeen. Messiah of Evil ei näyttäydy heikompana sisarteoksiinsa Let’s Scare Jessica to Deathin ja Carnival of Soulsin verrattaessa, vaan seisoo niiden rinnalla hiljaisena ja pahaenteisenä.

Ei pelkästään kulttiklassikko – vaan todellinen helmi, joka loistaa kirkkaammin jokaisella katselukerralla.

Näytös on Suomen ensi-ilta, jota yhdenkään itseään kunnioittavan kauhuelokuvien syväkaivajan ei kannata missata.

Kultti Kino -sarjalippupaketilla (48€) varmistat paikkasi etuhintaan syksyn jokaiseen neljään kulttinäytökseen!

Siirry lippupaketin ostoon painamalla TÄSTÄ!